Rikoslaki
// 48 luku (21.4.1995/578)
Ympäristörikoksista
2 § (30.12.2015/1683)
Törkeä ympäristön turmeleminen
Jos ympäristön turmelemisessa
1) ympäristölle tai terveydelle aiheutettu vahinko tai tällaisen vahingon vaara on erityisen suuri ottaen huomioon aiheutetun tai uhkaavan vahingon pitkäaikaisuus, laaja ulottuvuus tai muut seikat,
2) tavoitellaan huomattavaa taloudellista hyötyä taikka
3) rikos tehdään erityisen suunnitelmallisesti
ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä ympäristön turmelemisesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi.
Yritykseen sovelletaan vastaavasti, mitä 1 §:ssä säädetään yrityksestä.//
Mitä tulee mieleen?
Ympäristöä on turmeltu laajasti liikaravinnesaasteella - on aiheutettu ympäristökatastrofi, jolla on moninaisia negatiivisia vaikutuksia ympäristöön, luonnon monimuotoisuuteen ja ihmisten elinkeinoihin. (merikirjeenvaihtaja.blogspot.com/2019/02/mika-ihmeen-katastrofi-no-tama.html)
1) Ympäristölle aiheutettu vahinko on erityisen suuri, koska kyseessä on Suomen suurin ympäristökatastrofi (merikirjeenvaihtaja.blogspot.com/2019/02/suomen-ymparistokatastrofit-yksi-on.html)
Vahinkoa on aiheutettu jo 60-luvulta alkaen. HELCOMin perustaminen vuonna 1974 varmistaa, että ongelma ja sen laajus on havaittu varhain. Pitkäaikaisuus ja laaja ulottuvuus sekä tarkoituksellisuus on siis toteen näytetty (merikirjeenvaihtaja.blogspot.com/2019/03/tahallisuus-todistettu.html)
Sinilevistä on aiheutunut ihmisille ja kotieläimille myrkytysoireita ja niillä saattaa olla yhteys laajoihin lintu- ja kalakuolemiin yhdessä hapettomien ja myrkyllisten merenpohja-alueiden kanssa.
2) Ympäristöä on pilattu samaan aikaan, kun eri toimijoille on maksettu verovaroista merkittävä määrä vesiensuojeluun nimellisesti tarkoitettuja ympäristötukia.
Ympäristötukien jakamisessa ei ole kuitenkaan käytetty ympäristöperusteista tarveharkintaa niin, että päästöjä olisi voitu vähentää kustannustehokkaasti siellä missä tarve on suurin.
Ympäristötukien jakamisessa ei ole kuitenkaan käytetty ympäristöperusteista tarveharkintaa niin, että päästöjä olisi voitu vähentää kustannustehokkaasti siellä missä tarve on suurin.
Koska ympäristötukia ei ole jaettu tiukan tarveharkinnan pohjalta, ovat vaikutukset pahimmin saastuneilla alueilla jääneet olemattomiksi ja ympäristö on kärsinyt vakavia vahinkoja.
Näyttää siltä, että ympäristötukien tärkein jakamisperuste ei ole ollut ympäristön suojelu, vaan poliittisen kannatuksen hankkiminen osin vastikkeettomasti jaetuilla verovaroilla.
Kaikki viittaa siis siihen, että on suunnitelmallisesti tavoiteltu ja saavutettu huomattavaa taloudellista ja poliittista hyötyä.
3)
70-luvulta saakka jatkunut ympäristön tietoinen pilaaminen (merikirjeenvaihtaja.blogspot.com/2019/03/tahallisuus-todistettu.html) yhdistettynä tarkoituksellisen tehottomaan verovarojen käyttöön ja poliittisen hyödyn tavoitteluun osoittaa että on toimittu pitkäaikaisesti erityisen suunnitelmallisesti.
Kuinka arvostelisimme asiaa kokonaisuutena?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti