Mikä ihmeen katastrofi? No TÄMÄ!

Netistä löytyy kaikenlaista; vaikkapa pitkäaikaisen tuhoisan kotimaisen ympäristöpolitiikan vaikutus rannikkovesiimme.
Kansallista kuulemista näköjään kaivataan, mutta en ole huomannut että vastuuministeri olisi raporttia mainostanut.
Sopiiko totuus luonnon tilasta huonosti yhteen huolella mietityn ja esitetyn poliittisen tarinan kanssa?

Suomen meriympäristön tila 2018 on selvitetty

Meren tilasta löytyy monenlaista tietoa. Vettä on paljon ja ympäristömuutokset ovat hitaita. Ikävä kyllä se on antanut saastuttajille toimintatilaa ja selittelymahdollisuuksia. Jos oman lähimeremme pilaaminen olisi tapahtunut hetkessä, olisi pääsyylliset pantu pettureina vankilaan.

Suomen meriympäristön tila 2018, LUONNOS KANSALLISTA KUULEMISTA VARTEN

(www.ymparisto.fi/download/noname/%7B26613EE9-F0D5-4AD6-8266-F29723C7327%7D/133916) 
on laaja-alainen, yksityiskohtainen ja laadukas verkosta löytyvä 137-sivuinen raportti, jota on ollut laatimassa iso suomalainen asiantuntijajoukko.

Suosittelen kaikkia meriluonnon ystäviä ja ilmastonmuutoksesta huolestuneia kansalaisia tutustumaan raporttiin. Olen tehnyt alla raportista lyhyen yhteenvedon kiireisille lukijoille.

Selvityspuutteitakin on 

Raportissa on myös suuria puutteita. Sillä on monta kirjoittajaa ja selkeämmälle yhteenvedolle olisi tarvetta. Harvinaistunut saaristossa asuva ihminen on unohtunut yhtenä eläinlajien käsittelystä.

Raportti ei kerro sitä, että saaristomme oli ennen vesien pilaamista täynnä elämää. Saaristossa asuttiin ympärivuotisesti, rysämatalikot antoivat saalista ja sadat veneet rahtasivat herkullista aamuntuoretta kalaa rannikkoalueen nälkäisille syöjille.

Helsingin silakkamarkkinoita on pidetty vuodesta 1743. Täysipäiväisten ammattikalastajien määrä on romahtanut vain muutamaan kymmeneen. Joko olisi aika toimia vai korvataanko, silakkamarkkinat lähivuosina muovihirviöpuuhamaalla ja tex-mex kalapuikkofestivaaleilla?

Silakkamarkkinat vuonna 1912 (Signe Brander, Helsingin kaupunginmuseo)
Maailma muuttuu Eskoseni! Erityisen paljon se muuttuu silloin, kun ympäristö pilataan ja ympäristön tilasta riippuvat perinneammatit joutuvat mahdottomiin vaikeuksiin

Raportti ei myöskään analysoi sitä tuhoisaa ja edelleen jatkuvaa ympäristöpolitiikkaa, jonka seurauksena  laajat luontotuhot on aiheutettu.

Palaan raportin tarkempaan kommentointiin blogissani myöhemmin.

Seuraavassa on pikaluettava osayhteenveto raportin havainnoista ilman raportin monia havainnollisia kuvia ja diagrammeja.

Päästöjen kehitys lyhyesti

Seuraavassa yhteenveto Suomen kokonaispäästöjen muutoksista raportissa esitettyjen käyrien pohjalta

·        Suomesta Itämereen päätyvä fosforikuorma on laskenut noin neljänneksellä 80-luvun lopusta alkaen (kuva 11)*

·        Suomesta Itämereen päätyvä typpikuorma on noussut tasaisesti 70-luvulta alkaen (kuva 12)

·        Suomesta Itämereen päätyvä orgaanisen hiilen kuorma on tasaisessa kasvussa

·        Suomesta Itämereen päätyvä kiintoainekuorma riippuu suuressa määrin sateista ja virtaamista, mutta saattaa olla jossain määrin laskussa

*) Merikirjeenvaihtajan kommentti: 

Lukijan kannattaa selvittää itselleen missä tämä päästöalenema on tapahtunut: lähinnä teollisuuden ja yhdyskuntien jätevedenpuhdistuslaitosten pistekuormissa ("pistekuorma" tulee putkesta), joilla on paikallinen merkitys. Jos et itse ole minkään pistekuorman vaikutusalueella, paikalliset päästöt ovat saattaneet nousta. Näin voi olla esimerkiksi jokisuistoissa.

Lokapoikien yritystoiminnan tuloksia Longinojalla: saastaa suurella vaivalla suojeltujen meritaimenpoikasten turmaksi.
Lokapojat jäivät kiinni ja saivat nuhteita. Sen sijaan monet Suomen tuhoisan vesipolitiikan arkkitehdit ovat nauttineet ministerieduista ja yhteiskunnallisesta arvostuksesta jo vuosikymmeniä. 

Poimintoja tila-arviosta 2011–2016

Seuraavassa on kyseisestä raportista vapaasti ja satunnaisesti kerättyjä meren tilaa kuvaavia lainauksia, joilla pyritään tuomaan raportissa olevat pääasiat esille kootusti. Runsasta kuva-aineistoa ei ole kopioitu:

Sivu 8:

” Suomen eri merialueille määritetyt enimmäiskuormitusmäärät (ns. kuormituskatot) ylittyvät kaikilla Suomen merialueilla. Kauimpana kuormitustavoitteista ovat Suomenlahti ja Saaristomeri. Hyvän tilan saavuttamista hidastavat sisäiset ravinnevarastot eli aiemman kuormituksen seurauksena mereen kertyneet ravinteet.”

Sivu9:

”Suomen riistalajeista allin ja haahkan kannat ovat heikossa tilassa”

”Merivesien tilaa heikentää keskeisesti rehevöityminen, joka ilmenee mm. veden samentumisena, leväkukintoina, pohjan tilan muutoksina ja muutoksina eliöyhteisöissä.”

”Yksikään Suomen avomeri- tai rannikkovesialueista ei ole rehevöitymisen osalta hyvässä tilassa. Tila on heikoin Suomenlahdella ja Saaristomerellä.”

Sivu 10:

”Merkittävä osa merenpohjan laajoista elinympäristöistä on heikossa tilassa johtuen rehevöitymisestä ja muista ihmispaineista. Tila on huonoin pohjoisen Itämeren ja Suomenlahden avomerialueilla johtuen happikadosta.”

”Suomenlahden ja Saaristomeren sisäsaaristossa indikaattorit ilmentävät erityisen heikkoa tilaa.”

”Merilintukantojen tila on pääosin heikko, sillä usean lajin pesimäkannat ovat laskussa.”

” Useiden kalalajien tila on huolestuttava.”

Sivu11

”Vaikka ilmastonmuutoksen vaikutusten ennustamisessa koskien rehevöitymiskehitystä on monia epävarmuustekijöitä, on todennäköisempää, että ravinteiden valunta Itämereen lisääntyy kuin vähentyy.”

”Tuoreen kyselytutkimuksen mukaan suuri enemmistö (86 %) suomalaisista olisi halukas maksamaan Itämeren tilan parantamisesta yhteensä yli 400 miljoonaa euroa vuosittain. Kerätyt varat haluttaisiin kohdentaa ensisijaisesti tutuimpiin ja helpoimmin havaittaviin ongelmiin eli haitallisten aineiden ja rehevöitymisen ehkäisemiseen. Tärkeiksi tavoitteiksi koettiin myös terveiden ja runsaiden kalakantojen sekä monimuotoisuuden ylläpitäminen.”

Sivu 15:

”(Itämeren) hapettomien alueiden pinta-ala on kasvanut Itämeren rehevöitymisen ja siitä seuranneen elollisen aineksen (mm. kasviplanktonin) lisääntymisen myötä.”

” Pohjan hapettomuus vaikuttaa voimakkaasti pohjan eliöyhteisöön, sillä vähähappisilla alueilla selviävät vain harvat lajit ja hapettomilla pohjilla elää vain hapettomissa oloissa menestyviä mikrobeja.”

”Suomenlahdella hapettomuus on syvänteissä säännöllistä.”

Sivu 16-17:

”Meren pohjasedimenttiin kerääntyy ravinteita sisältävää eloperäistä ja epäorgaanista kiintoainesta, jonka sisältämät ravinteet voivat muokkautua biologisesti tai kemiallisesti liukoiseen muotoon. Sedimentistä liukoiset ravinteet voivat vapautua pohjanläheiseen veteen ja kulkeutua aina tuottavaan pintakerrokseen saakka.”

”Tätä liukoisten käyttökelpoisten ravinteiden vapautumista pohjasta veteen kutsutaan harhaanjohtavasti ”sisäiseksi kuormitukseksi”, vaikka kyseessä on itse mereen aikaisemman ulkoisen kuormituksen seurauksena kertyneiden ravinteiden kierrättäminen veden ja pohjan välillä.”

Sivu 17:

”Lihan kulutuksen on arvioitu kasvavan 70 % vuoteen 2050 mennessä ja juomaveden saatavuus on uhattuna väestönkasvun, kulutuksen kasvun ja ilmastonmuutoksen johdosta Maailman energiantarpeen on arvioitu kasvavan 30–40 % seuraavan 20 vuoden aikana, materiaalitarpeen on arvioitu kaksinkertaistuvan vuoteen 2030 mennessä ja luonnon monimuotoisuuden köyhtyvän entistä nopeammin.”

Sivu 18:

” Ilmastonmuutos on jo aiheuttanut Itämerellä mitattavia muutoksia.”

Sivu 36:

”Säätelypalvelu

Maatalouden ravinteiden säätely Vältetyt puhdistuskustannukset (M€) 1469 Kustannusperusteinen lähestymistapa ↘ **

Yhdyskuntien jätevesien säätely Vältetyt puhdistuskustannukset (M€) 126 Kustannusperusteinen lähestymistapa”

Vesien pilaamista Suomessa: kuravettä ojassa matkalla Keravanjokeen.
"Ei pieni mitään eikä kukaan valvo" on Suomen nykyisen vesipolitiikan perusajatus, jota kaikki innokkaat saastuttajat yhdessä innolla noudattavat. Pienistä puroista syntyy suuri (anteeksi, mutta näin se on: paska-)virta mereen.
Lopullisena seurauksena on laaja ympäristökatastrofi.
Tuoreiden uutisten mukaan mm. Vantaanjoen vesistöä kuormittää edelleen satoja tai tuhansia taloja ulostepäästöillään.

Sivu 37:

Sivu 39:

”Joet kuljettavat suurimman osan Suomen merialueille tulevasta ravinnekuormasta. Suomen jokien kautta Itämereen päätyvä kuormitus (ml. luonnonhuuhtouma) oli vuosien 2011−2016 keskiarvona 3670 t fosforia ja 80 400 t typpeä”

”Sateisuuden vaihtelu vaikuttaa suuresti jokien ainevirtaamiin: kuivana vuonna 2003 fosforivirtaama oli alle 40 % sateisen vuoden 2008 fosforivirtaamasta.”

”Suurin osa fosforikuorman vähentymisestä tapahtui ennen 1990-luvun puoliväliä ja se voidaan suurelta osin selittää vähentyneellä pistekuormalla.”

Sivu 41:

”Kalastus on merkittävin ravinteita merestä poistava aktiviteetti.”

”Vuoden 2014 saalistietojen (ammatti- ja vapaa-ajankalastus) ihmistoiminnoista (2011-2016 keskiarvo) mereen päätyneestä typestä poistui kalansaaliin mukana 7,2 % ja fosforista 24,8 %.”

”Kalansaaliin mukana poistuvasta typestä 92 % ja fosforista 89 % sisältyi silakka- ja kilohailisaaliiseen.”

”Ravinteiden ohella myös orgaaninen hiili ja kiintoaine heikentävät rannikkovesien vedenlaatua ja niiden mukana kulkeutuu ravinteita merialueille.”

”Sekä orgaanisen hiilen ja kiintoaineen virtaamat seuraavat tiiviisti virtaamassa tapahtuvia muutoksia”

Sivu 52:

”Merialueelle rakentaminen, kuten merituulivoimalat, erilaiset penkereet, vesialueiden täyttäminen, satamarakentaminen, ja vedenalaiset putket ja kaapelit peittävät ja tuhoavat lopullisesti alla olevan pohjan aiheuttaen siis merenpohjan menetystä.”

Sivu 58:

”Merialueen kaupallisen kalastuksen tärkein laji on silakka, jonka osuus vuotuisesta kokonaissaaliista on viime vuosina ollut reilusti yli 80 %. Toinen tärkeä laji on kilohaili, jonka osuus kokonaissaaliista on ollut 10 %:n luokkaa.”

”Kaupallinen silakka- ja kilohailisaalis pyydetään lähes kokonaan troolaamalla välivedestä tai pohjan läheisyydessä”

” Valtaosa Suomen silakkasaaliista pyydetään Selkämereltä.”

”Vuonna 2016 Suomen silakkasaaliista 33 % ja kilohailisaaliista 49 % pyydettiin Suomen talousvyöhykkeen ulkopuolelta.”

Sivu 60:

” Vapaa-ajankalastajien arvioitu kokonaissaalis merialueelta oli sekä vuonna 2012 että vuonna 2014 noin 5–6 miljoonaa kiloa, mikä on noin 3-4 % kaupallisen saaliin kokonaismäärästä. Saalisarvioiden luottamusvälit ovat verraten suuria, joten lukuja tulee pitää vain suuntaa antavina.”

Sivu 62:

”Kaikkien merisorsalintujen kannat ovat viime vuosina taantuneet, ja usean merisorsalajin uhanalaisuusluokituksen luokka on muuttunut huonommaksi.”

”Samaan aikaan, kun merisorsalajien kannat ovat taantuneet, ovat myös saalismäärät pienentyneet.”

Sivu 63-64:

”Suomen rannikkovesi- ja avomerialueet ovat rehevöitymistilan kokonaisarvion mukaan heikossa tilassa). Tilanne on huolestuttavin Suomenlahden rannikkovesillä ja Saaristomerellä sekä Suomenlahden, Pohjois-Itämeren, Ahvenanmeren ja Selkämeren avomerialueilla. Pohjanlahden avomerialueilla heikentynyt tila on seurausta ravinteiden määrästä ja suorista rehevöitymisvaikutuksista (kasviplankton, makrolevät näkösyvyys, sinileväkukinnat), kun taas Suomenlahden avomerialueella ja Pohjois-Itämerellä myös epäsuorat rehevöitymisvaikutukset (pohjaeläimet, pohjan happitilanne) ovat heikossa tilassa.”

Sivu 68:

”Sinileväbiomassaa sekä kukintojen määrää ja laajuutta kuvaavan indikaattorin tila oli heikko niin Suomenlahdella, Pohjois-Itämerellä kuin Selkämerelläkin.”

”Avomerialueilla näkösyvyys jäi kauttaaltaan pienemmäksi kuin hyvän tilan raja-arvo.”

Sivu 72:

”Saaristomerellä ja Suomenlahdella rehevyyden kokonaistila on yleensä heikentynyt 1970-luvulta lähtien.”

”Helsingin itäistä sisälahtea edustava ja Vantaanjoen vaikutuspiirissä oleva Kruunuvuorenselkä on vesiensuojelutoimenpiteistä huolimatta edelleen kaukana hyvästä tilasta.”

Sivu 80:

”Kiellettyjen ja käyttörajoitusten piiriin kuuluvien aineiden kulkeutumisessa ympäristöön ei enää tapahdu niin suuria muutoksia kuin 1970–1990 -luvuilla, koska päästöjä on vähennetty eri puolilla Eurooppaa ja muualla maailmassa. Tämän vuoksi ihmisten altistuminen ravinnon kautta on selvästi vähentynyt. Vuoden 2016 tulosten mukaan dioksiinien pitoisuudet eivät aiheuta riskiä ihmisille”

Sivu 90:

”Tarkastelujakson 2011–2016 aikana Saaristomeren kuhakannan tila on ollut heikko.”

” Valtaosa Suomen rannikon vaellussiikasaaliista perustuu lähes pelkästään istutuksiin”

Sivu 91:

”Meillä kampelan väheneminen on ollut erityisen näkyvää.”

Sivu 92:

”Suomenlahden ja Pohjois-Itämeren pohjat kärsivät laajalti hapettomuudesta ja siksi niiden tila on heikko (tämän raportin luku 1.1 ja luku 5.6.2). Rannikolla ja erityisesti matalissa rannikkovesissä ihmisen toiminta on voimakasta, mikä aiheuttaa heikentyneen tilan (ks. luku 4.5) ja lisäksi vesienhoidon ekologinen tila ja sen indikaattorit osoittavat sisemmissä rannikkovesissä pääasiallisesti heikkoa tilaa. Tämä näkyy mm. lounaisen sisäsaariston heikkona tilana (Taulukot 13 ja 14).

Sivu 94:

”Molemmat arviot osoittavat että esimerkiksi aiemmin uhanalaisiksi arvioitujen rakkolevä- ja punaleväyhteisöjen tila ei ole parantunut, vaan ne ovat edelleen uhanalaisia. Sama pätee osaan pehmeiden pohjien kasviyhteisöjä. Uuden arvion mukaan uhanalaisimpia pehmeiden pohjien kasviyhteisöjä ovat meriajokasyhteisöt sekä suojaisten elinympäristöjen näkinpartaisyhteisöt.”

Sivu 95:

”Pohjaeläinyhteisöistä vakavimmin uhattuja ovat alustavien arvioiden mukaan suursimpukkayhteisöt sekä valkokatka-merivalkokatkavaltaiset yhteisöt. Jälkimmäiseen tulokseen ovat johtaneet pehmeiden pohjien eliöiden biomassasuhteissa tapahtuneet muutokset, mm. vieraslajien invaasio. Molemmat uhanalaisuusarvioinnit osoittavat selvästi meriympäristön huonoa tilaa ja sen pysymistä jokseenkin ennallaan arvioiden välillä.”

Sivu 96:

” sisäsaariston pohjien tila on heikko”

Sivu 99:

”ilmastonmuutosta pidetään sinisimpukan suurimpana uhkana Suomen merialueella.”

”Saaristomerellä rakkolevä osoitti huonoa tilaa suurten jokisuistojen ulkopuolella.”

Sivu 101:

”Sinileväkukinnot ovat näkyviä, niitä muodostavien lajien joukossa on ainakin potentiaalisesti myrkyllisiä lajeja ja useat sinilevät ovat huonolaatuista ruokaa eläinplanktonille. Avomerellä useat sinileväkukintoja muodostavat lajit pystyvät sitomaan ilmakehästä veteen liuennutta molekulaarista typpeä, minkä takia ne hyötyvät erityisen hyvin saatavilla olevasta fosforista. Rannikkovesissä sinileväkukintoja muodostaa lukuisa joukko lajeja.”

”Rannikon sinilevien runsaus kertoo rannikkoalueiden rehevyydestä.”

Sivu 102:

”Muutoksista merkittävämpiä ovat typpeä sitovien sinilevien määrän lisääntyminen Selkämerellä, Ahvenanmerellä ja Suomenlahdella. Toinen selvä muutos on pienten siimallisten levien (Prymnesiophyceae) runsastuminen useimmilla avomerialueilla.”

”Sen sijaan Ahvenanmeren ja Suomenlahden eläinplanktonyhteisöt ovat heikossa tilassa.”

Sivu 103:

”Vuoden 2010 uhanalaisuusluokituksen mukaan merivaelteiset taimenkannat arvioitiin äärimmäisen uhanalaisiksi (CR). Meritaimenen tila on heikko.”

Sivu 105:

”Ankeriaalla ei ole enää pitkään aikaan ollut taloudellista merkitystä kaupalliselle kalastukselle Suomen merialueella.”

”Nahkiainen onkin uhanalaisuusarvioinnissa viimeksi arvioitu silmälläpidettäväksi.”

Sivu 113:

”Itämeren laajuisesti 12 pesivän ja 16 talvehtivan lajin kannat ovat laskussa. Tila arvioitiin heikoksi yhdeksälle pesimälajille, jotka kuuluvat pohjaeläimiä syöviin kokosukeltajiin, lokkilintuihin ja kahlaajiin. Viiden talvehtivan lajin tila arvioitiin heikoksi, mutta tämä arvio sisältää vain rannikolla esiintyvät lajit. Suomen merialueiden 29 pesivän lintulajin tila on 14 lajin osalta heikko.”

Sivu 114:

”Itämerellä talvehtivista merilinnuista 16 lajin Itämeren kannat ovat laskussa (haahka, allihaahka, alli, pilkkasiipi, lapasotka, punasotka, tukkasotka, pikkujoutsen, nokikana, sinisorsa, isokoskelo, tukkakoskelo, mustakurkku-uikku, kuikka ja harmaaloki). Näistä 10 on luokiteltu uhanalaisiksi HELCOMin uhanalaisuusarviossa. Luokiteltuna toiminnallisiin ryhmiin tila arvioidaan heikoksi pohjaeläimiä syöville kokosukeltajille, kaloja syöville kokosukeltajille ja pohjakasveja syöville laiduntajille.”

Sivu 116:

” Yhdessäkään tapauksessa levämyrkkyjen osuutta ei pystytty suoranaisesti osoittamaan, mutta kuolemilla oli useita yhtymäkohtia ulkomaisiin kuvauksiin levämyrkkyjen aiheuttamista merilintujen joukkokuolemista. Tähän viittaavat mm. merkit oksentelusta (mahat tyhjät) ja ripuloinnista (1992 lapintiirat), tukehtumiskuva, äkilliset ruokkien ja tiirojen halvaantumiset (1992) ja ilmiön ohimenevyys (erit. lapintiirat 1992) sekä ajoittuminen aina kevääseen ja alkukesään.”

”Touko-heinäkuussa 2017 Inkoon ja Porvoon välisellä merialueella havaittiin satoja kuolleita aikuisia lintuja, joista suurin osa oli harmaalokkeja (462 yksilöä) ja valkoposkihanhia (131 yksilöä).”

Sivu 122:

”Noin neljäsosa vastaajista viettäisi Itämerellä enemmän aikaa, mikäli sen tila olisi parempi.”

Sivu 123:

”Laskua selittävät Pietarin jätevesien vuoden 2005 jälkeen oleellisesti tehostunut fosforinpoisto, sekä Luga-joen alajuoksulla sijaitsevan Fosforitlannoitetehtaan massiivisen fosforipäästön kuriin saaminen vuonna 2012. Yhteensä fosforikuormituksen alenema näistä kahdesta kohteesta on merkinnyt merialueen fosforikuormituksen puolittumista vuosikymmenessä.”

Sivu 124:

”Suomen rannikkovesissä veden rehevyystasoon ja happitilanteeseen vaikuttavat myös paikalliset tekijät. Hapettomuus on Suomenlahden ja Saaristomeren sisä- ja välisaariston suojaisilla ja heikosti virtaavilla alueilla yleistä.”

Sivu 125:

”Maalta tulevan kuormituksen vaikutuspiirissä rannikon suojaisissa poukamissa tilan paraneminen sen sijaan on välitöntä, mikäli päästöleikkaus on paikallisesti merkittävä. Pitkällä tähtäimellä myös avomeren tila paranee päästövähennysten seurauksena, koska vähitellen meren omien prosessien kyky pidättää ja poistaa ravinteita paranee ja meren tila reagoi suoremmin ulkoisen kuormituksen muutoksiin.”

”Sekä virkistys- että ammattikalastus vaikuttavat kalakantoihin ja voivat muuttaa ekosysteemin toimintaa merkittävästikin.”

Sivu 128:

”Ilmastonmuutoksen ennustetaan lisäävän meren ravinnekuormaa, koska voimistuvat talvisateet todennäköisesti huuhtovat enemmän ravinteita roudattomasta maasta vesistöihin.”

Planktontuotanto kasvaa, ja kun pintavesi kesällä lämpenee, hajotustoiminta nopeutuu, ja pohjille vajoaa entistä enemmän eloperäistä ainesta. Tämä voi heikentää rannikkoalueiden happitilannetta ja johtaa sisäisen kuormituksen voimistumiseen erityisesti Suomenlahden sisälahdissa ja Saaristomeren saaristoalueilla, joissa vedenvaihto on suhteellisen hidasta. Sisäisen kuormituksen lisääntyminen taas johtaa leväkukintoihin ja rehevöitymisen noidankehän kiihtyvään pyörimiseen.”

Skitareita metskaamassa 50-luvulla. (Eino Heinonen, Helsingin kaupunginmuseo)
Asiallinen pukeutuminen tekee herrasmiehen myös ongella.
Kaikki pukumiehet eivät kuitenkaan ole rehellisiä. Rannikkovesiemme pilaamisesta päävastussa olevat poliitikot antavat siitä ikävän näytön.

Muutamia loppusanoja

Lukijan kannattaa muistaa:

• Moni raportin kirjoittajista voi olla niin nuori, ettei ole koskaan nähnyt puhdasta merta, mikä voi heikentää perspektiiviä aiheutetun tuhon laajuuteen
• Ei ole tiedossa kuinka monella raportin kirjoittajista on omakohtaista kokemusta esimerkiksi kalansaaliiden huononemiseen ja kalastuksen vaikeutumiseen
• Suomessa vesien saastuttaminen sallitaan edelleen poliittisesti
• Saastuttaminen kannattaa saastuttajille
• Saastuttajien taloudellisia etuja kannattaa puolustaa poliittisesti. Kampela ei äänestä.
• Kaikki tarvittavat keinot saastuttamisen lopettamiseen ovat olemassa, mutta niitä ei ole otettu tehokkaaseen käyttöön
• Päästöjen alentaminen parantaisi lähivesien tilaa nopeasti
• Aiheutettu ympäristötuho on nimenomaan pitkäaikaisen politiikan tulos

Ilmastonmuutos kiihtyy ja uhkaa luonnon lisäksi jopa koko ihmiskunnan tulevaisuutta. 


Joko ympäristön pilaaminen ja likavesipolitiikka riittää? Luo poliitista painetta!
Sinä päätät vaaleissa - kysy ehdokkaasi tarkkaa mielipidettä!

Terveisin

Merikirjeenvaihtaja

PS. Lisää kiinnostavien nettilöytöjen analyysejä on tulossa ... pysy kanavalla ...

Rannikkovesiemme tilan lyhyt historia

Vuosituhansien ajan suomalaisten oma meri oli puhdas …

Suomalaiset ovat asuttaneet Suomenniemeä noin kymmenentuhatta vuotta. Ensimmäiset suomalaiset olivat kalastajia ja metsästäjiä, joita houkuttivat paikalle hyvät kalavedet ja metsästysmaat.

Maanviljely on aloitettu noin seitsemäntuhatta vuotta takaperin. Vielä vuonna 1900 yli 70% kansasta sai elantonsa maanviljelystä. Kaupungistumisen historia on runsaat seitsemänsataa ja teollistumisen historia runsaat kaksisataa vuotta pitkä.

Koko pitkän monituhatvuotisen historian ajan Suomenlahden ja Saaristomeren vesi oli puhdasta vähien kaupunkien lähivesiä lukuun ottamatta. 

Rannikkokalastus oli tärkeä elinkeino.

Hyötykasveille tärkeät ravinteet olivat arvokkaita, eikä niitä ollut varaa päästää vesiä pilaamaan.

… ja itsenäistyneelle Suomelle elintärkeä vuonna 1918 …

Meren suuresta tärkeydestä vasta itsenäistyneen Suomen perustajille kertoo nykypäivän ihmisille muun muassa Merentutkimuslaitoksen perustamisvuosi 1918. Suomen itsenäistyessä meri oli vielä puhdas ja kalaisa ja etelärannikon joet terveitä. Ongelmia ei ollut ja niiltä haluttiin välttyä.

Höyrylaiva Nautilus oli vasta itsenäistyneen köyhän ja sodan runteleman Suomen suursatsaus merentutkimukseen.
Merentutkimuslaitoksen perustaminen vuonna 1918 oli vahva näyttö puhtaan meren alkuperäisestä tärkeydestä isänmaalle.

Se, että vasta itsenäistyneen sodan runteleman agraarivaltion isät ja äidit halusivat välittömästi suunnata rutiköyhän kansakunnan vähiä varoja merentutkimukseen, antaa selkeän viestin: kansakunnan perustajat ymmärsivät terveen meren ja kestävän kalastuksen arvokkaana elintärkeänä strategisena resurssina kotimaisen ruoan tuotannossa.

… mutta sitten vuosikymmenissä meri pilattiin …

Vielä 80-luvun alussa näkösyvyys meressä oli useita metrejä ja kalakannat olivat vahvat. Silloin saaristossa oli aivan yleistä pestä hampaat merivedellä ja keittää perunat merivedessä makean juomaveden säästämiseksi. Samaan aikaan tehdyistä ympäristöraporteista selviää kuitenkin, että selkeä yleinen veden laadun huononeminen oli kuitenkin jo alkanut ja kaikkien virkamiesten ja poliitikkojen tiedossa.

Mereen alettiin päästää massiivisia määriä liikaravinteita hyvin tiedossa olleista seurauksista välittämättä.

Sen jälkeen veden laatu on romahtanut ja meriluonnossa on tapahtunut runsaasti erilaisia negatiivisia muutoksia. Sinileviä ei ole syytä suuhun laittaa.

Vähän koulutettujen ja vähävaraisten saaristolaisten kyky puolustaa perinteistä elinympäristöään on ollut heikko ja heidän oikeutensa on mitään kyselemättä ja ympäristövahinkoja korvaamatta jyrätty.

Poliittisessa keskustelussa on myös monin tavoin rauhoiteltu kansalaisia vakuuttelemalla, että tehdyt suojelutoimet tulevat korjaamaan tilanteen. Päästötilastojen tutkiminen osoittaa, että tämä vakuuttelu on vailla todellisuuspohjaa. Jokivesiemme päästöt mereen eivät ole alentuneet.

Hyväuskoisten kansalaisten luottamus poliittisiin päättäjiin on ollut täysin vailla perusteita.

… ja pilalle meni myös kalastus

Vuosituhansien ajan etelärannikon kalastajien pyydystämät kalat muodostivat keskeisen osan rannikon ja sen kaupunkien asukkaiden ravinnosta. Nyt rannikkokalastus on romahtanut ammattina ja kyseenalaisin keinoin massaviljeltyä kalaa tuodaan merkittävässä määrin ulkomailta. Ammattikalastuksen pääpaino on siirtynyt muutaman troolarin avomerellä harjoittamaksi kilohaili- ja silakkapyynniksi, jonka saalistuotto ohjataan pääosin eläinten rehuksi.

Kotimainen itse aiheutettu ympäristöongelma laajenee ilmastonmuutoksen kiihdyttämisen lisäksi myös muiden globaalien ympäristöongelmien kiihdyttäjäksi.

Suuria nälkävuosia ei kannata nykysuomalaisenkaan unohtaa

Ilmastonmuutos, maailmalla yleinen rannikkovesien pilaaminen ja ryöstökalastus ovat jo aiheuttaneet useisiin köyhiin maihin iskeneen ruokakriisin. Kukaan ei tiedä mihin ilmastonmuutos tulevaisuudessa johtaa.

Ruokakriisin laajeneminen näyttää kuitenkin jo hyvin varmalta. Ryöstökalastuksen myötä vähenevät troolisaaliit maailman merillä ovat jo nostaneet viljelykalojen tarvitseman rehun hintoja.

Suomen historia sisältää tuhansia vuosia köyhyyttä, puutetta ja nälkää. Muutama yltäkylläisyyden vuosikymmen ei anna takuuta tulevasta niille, jotka eivät tulevaisuuteen varaudu.

Vapaan isänmaamme perustajien viisas perintö on nyt merta likaamalla häpäisty

Sata vuotta sitten tieto suurten nälkävuosien ja itsenäisyyssodan ruokapulan kauhuista oli vielä hyvin muistissa. Silloin on ollut muistissa myös kotimaisten merikalastajien pyydystämien kalansaaliiden merkitys ruokapulan helpottajana kaikkina aikoina.  Nyt tämä tieto näyttää lyhyessä ajassa unohtuneen valtaeliitin edustajilta.

Yksi merkki viisaan perinnön hävittämisestä on historiallisen merentutkimuslaitoksen lopettaminen vuonna 2008 tehdyllä päätöksellä. 

Sitä kannattaa tarkastella tarkemmin näyttönä tarkoituksellisesta likavesipolitiikasta:

Venäjä puhdisti Pietarin päästöt. Etelä-Suomen jokien huono tilanne on kuitenkin ennallaan – miksi?

Pietarin kaupungin jätevesien puhdistusta parannettiin merkittävästi vaiheittain vuosina 2005-2016. Nyt jo 98% Pietarin jätevesistä käsitellään HELCOMin vaatimusten mukaisesti, jotka ovat tiukempia kuin EU:n vaatimukset. Puhdistamisen vaikutus näkyy itäisellä Suomenlahden veden kirkastumisena. Etelärannikon matalissa jokisuissa ja saaristossa puhdistava vaikutus ei kuitenkaan näy, eikä tule näkymäänkään, sillä jokia pilaavat suuret kotimaiset päästöt.

Nevan virtaama on niin suuri (yli 2400 m3/s), että Suomenlahden vesi vaihtuu paljon nopeammin (5v) kuin Itämeren vesi keskimäärin (30v). Rannikkovetemme puhdistuisivat nyt nopeasti, jos Etelä-Suomen joissa virtaisi puhdasta vettä ja ravinteita poistettaisiin tehokkaasti saariston vesistä.

Merentutkimuslaitoksen lopettamisen ajoituksen yhteys Venäjän päästöjen vähenemiseen pistää kovasti silmään.  

Ajoitus haisee ympäristövihamieliselle voimapolitiikalle.

Lopetettiinko Merentutkimuslaitos vuonna 2008 siksi, että ikävä totuus Etelä-Suomen rannikkovesien pilaantumisen kotimaisista syistä alkoi tulla liikaa esiin perinteisen, itsenäisen ja pelottoman Merentutkimuslaitoksen kautta?

Pyrittiinkö lopettamispäätöksellä estämään seuraavan yksinkertaisen johtopäätöksen julkitulo?

Venäjän puhdistettua päästönsä Suomen rannikkovesien huono tila perustuu täysin Suomen omiin päästöihin ... ja olisi nopeasti korjattavissa!

Seuraavasta osoitteesta voi lukea Merentutkimuslaitoksen lopettamiseen liittyvät ikävät yksityiskohdat: fi.wikipedia.org/wiki/Merentutkimuslaitos

Onko tämä sotku Sinun poliittisen tahtosi mukaista? Haluatko, että meren saastuttaminen kannattaa edelleen?
Haluatko edelleenkin tukea suunniteltua ja tietoista vesiemme likaamista verovaroin?