TAHALLISUUS todistettu: Pohjanpitäjänlahti ennen ja nyt

Pohjanpitäjänlahti on Suomen tutkituimpia vesistöjä

Lahden tila kertoo rannikkovesiemme tahallisen saastuttamisen tarinan

Johdanto

Seurasin pitkään huolestuneena rannikkovesiemme jatkuvasti huonenevaa tilaa. Kuuntelin epäselviä poliittisia puheita, joissa kerrottiin suojelutoimista, mutta ei mitään niiden sijainnista, kattavuudesta tai tehokkuudesta.

 Aloin seurata veden laatua ojissa, puroissa ja joissa. Vesi oli miltei kaikkialla enimmäkseen savista ja ravinteiden likaamaa. Etsin merkkejä toimivista suojeluratkaisuista. En nähnyt niitä kuin satunnaisesti. Ymmärsin, että vuosikymmeniä jatkunut saastuttaminen on tapahtunut tietoisesti ja poliittisessa suojelussa. 

Mutta kuinka todistaa asia konkreettisesti? Mieleeni tuli paljon tutkittu Pohjanpitäjänlahti. Aloin etsiä vertailutietoa. Mikä oli lahden tila, kun saastuttaminen alkoi ja mikä se on nyt? 

Tietoa löytyi. Kesän 2018 sinileväkatastrofi pilasi monen kesän. Kun vastuuministeri väisteli ja naureskeli julkisesti koko rannikkovesien ongelmalle lehtihaastattelussa kesällä 2018, päätin julkistaa asian.

Seuraavassa "ennen ja nyt"-vertailu Pohjanpitäjänlahden vesien tilasta kahden julkisen raportin pohjalta.

Lopussa johtopäätöksiä.

Yleistä Pohjanpitäjänlahdesta

Pohjanpitäjänlahti eli Pohjanlahti (ruots. Pojoviken) on noin 15 kilometriä pitkä merenlahti Länsi-Uudellamaalla eteläisessä Suomessa.  Lahden maksimileveys on noin 4 km.

Pohjanpitäjänlahti on arvokas kansallisissa ja kansainvälisissä suojeluohjelmissa oleva vesistö, jota on tutkittu yli sata vuotta.

Vertaamalla vanhojen ja uusien meriveden ja meriluonnon tilaa kuvaavien tutkimusraporttien tuloksia voidaan arvioida, kuinka vesistön suojelu on onnistunut.

Pohjanpitäjänlahti on pahoin rehevöitynyt ihmisen toiminnan takia.
Lohjan kaupunki ja teollisuus pilasivat ennen Lohjanjärven, mutta suojelutoimien ansiosta veden laatu on parantunut.
Mustionjoki on edelleen pahoin rehevöitynyt ja laskee vetensä Pohjanpitäjänlahteen ja pilaa sen veden laadun.
Ketkä saastuttavat Mustionjokea? Miksi saastuttamiseen ei ole kunnolla puututtu 50 vuoden aikana?

Pohjanpitäjänlahden vesiensuojelusuunnitelma vuodelta 1980

LÄHDE:

Vesihallituksen julkaisuja, Publications of the National Board of Waters, 31

POHJANPITÄJÄNLAHDEN JA SEN EDUSTAN VESIENSUOJELUSUUNNITELMA

PLAN FÖR VATTENSKYDDET I POJOVIKEN OCH OMRÄDET UTANFÖR

Vesihallitus— National Board of Waters, Finland, Helsinki 1980

(https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/155366/VH_julkaisuja_31.pdf?sequence=5&isAllowed=y)

Laajasta 69-sivuisesta kaksikielisestä raportista selviää merkittävä huoli alkaneesta vesien rehevöitymisestä 

Sivu 36: 
”Varsin hälyttävä oire on vuosina 1974 ja 1975 tapahtunut happipitoisuuden lasku varsinaisen Pohjanpitäjän lahden syvissä osissa, mikä osoittaa, että vesialue ei kestä enää lisäkuormitusta.”

Yhteenvetoa raportin sisällöstä:

• Raportti luettelee tärkeimmät päästölajit, päästölähteet ja päästäjät
• Raportti esittää lukuisia keinoja päästöjen vähentämiseksi (mm. luku 7)
• Raportti viittaa siihen, että vesilaki edellyttää kaikkien päästäjien puhdistamaan päästönsä ja että erityisen tiukat päästöjen rajoitustoimet ovat tarpeen alueellisesti (mm. luku 6.2)
• Raportti ottaa kantaa vesiensuojelun rahoitukseen (luku 6.3)
• Raportin lähdeluettelon vanhin dokumentti on ajalta ennen Suomen itsenäisyyttä (v. 1900)

Pohjanpitäjänlahden nykytila, yhteenveto vuodelta 2014

LÄHDE:

Mustionjoen, Fiskarsinjoen, Pohjanpitäjänlahden ja Tammisaaren merialueen yhteistarkkailun yhteenveto vuodelta 2014

Ralf Holmberg, Marja Valtonen

Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry

Västra Nylands vatten och miljö rf

Julkaisu

260/2015

http://www.luvy.fi/easydata/customers/luvy/files/julkaisut/260_nettiversio_mustionjoen_fiskarsinjoen_pohjanpitajanlahden_ja_tammisaaren_merialueen_yhteistarkkailun_yhteenveto_vuodelta_2014.pdf

Raportista ilmenee, mm. että:

”Pohjanpitäjänlahden sisäosa on lahden rehevintä aluetta.”

ja

”Tammisaaresta ulospäin kohti Tvärminnen saaristoa veden yleinen rehevyys laskee selvästi.”

Sivu 6: 
”Alusveden jokavuotinen happiongelma on selvä osoitus siitä, että nykyinen lahteen kohdistuva kuormitus ylittää lahden sietokyvyn. Valtaosa tästä kuormituksesta tulee Mustionjoen kautta, mutta edellä mainittujen seikkojen valossa Tammisaaren lähivesiinkin kohdistuva kuormitus saattaa tietyissä olosuhteissa ulottua aina Pohjanpitäjänlahteen saakka.”

Raportti indikoi pistekuormituksen (viemärit) selvää vähenemistä alueella.

Vuoden 1961 vesilaki on voimassa! Tarkoituksella!

Vesien saastuttaminen jatkuu. Haja-asutusalueella noudatetaan yleisesti vuoden 1961 vesilakia, mikä on osoitus joki- ja rannikkovesiemme tarkoituksellisesta pilaamisesta (www.hs.fi/kaupunki/art-2000006004920.html).

Näyttää kovasti siltä, että "hajakuormitus" halutaan saada näyttämään "vaikealta" ratkaista. Ulosteet, savi ja ravinteet virtaavat. Holtittomuus jatkuu.

Kahdella virkamiessukupolvella olisi jo ollut aikaa hoitaa jokaikinen päästölähde kuntoon 50 vuoden aikana, jos poliittista tahtoa vain olisi ollut riittävästi!

HELCOMkin on Suomelle vain teatteria!

Johtopäätöstä vahvistaa edelleen se, että Suomi ei pääse sopimiinsa vaatimattomiin HELCOM-tavoitteisiin päästöjen vähentämisessä ja veden laadun parantamisessa.

Talouselämä 24.7.201820:15
www.talouselama.fi/uutiset/itameritutkija-maatalouden-paastoissa-ei-merkittavaa-vahenemista-suomessa-itamerella-pahin-sinilevakesa-vuosikymmeneen-helcomin-tavoitteet-karkaavat-kauas/3907b3c4-eb70-3a98-a449-a23f04889f11
kertoo seuraavaa:

”Pääviesti on, että maataloudessa ei ole saavutettu ainuttakaan tavoitetta kuormituksen vähentämiseksi”, sanoo Syken erikoistutkija Seppo Knuuttila, joka on seurannut Itämeren tilaa pitkään. 

Knuuttilan mukaan Helcomin tavoitteet vuodelle 2021 eivät ole Suomen osalta toteutumassa.

Pidetäänkö rannikkovesiemme ongelmat tarkoituksella ilmastokeskustelun ulkopuolella?

Ilmastonmuutos kiihtyy. Sateet ja lämpimät talvet lisääntyvät. Sinileväkukinnot pahenevat. Ravinteen vapautuvat kuolleilta pohjilta Levämassat mätänevät ja metaania pääsee ilmakehään.

En toista tästä aiheesta enempää, koska sitä on käsitelty kattavasti aiemmassa blogikirjoituksessani:
merikirjeenvaihtaja.blogspot.com/2019/02/rehevoityminen-kiihdyttaa.html

Johtopäätös: 50 vuotta poliittista puhetta ja vesistön tila on huonontunut

Saastutus on alkanut 60-luvulla ja aiheuttanut näkyvää haittaa jo 60/70-lukujen vaihteessa. eli noin 50 vuotta sitten.

Vuosikymmenten historia ei ole tuonut helpotusta Pohjanpitäjänlahden ravinnetilanteeseen kokonaisuutena. Vanhan ja uuden raportin veden laatua kuvaavat osuudet ovat pitkälti yhteneviä. 

On helppo tehdä johtopäätös siitä, että todellisia ympäristön tilan parantamisesta lähteviä suojelutoimia ei ole tehty. On keskitytty vain viemärilaitoksiin ja teollisuuteen ja annettu loppujen päästäjien päästää mitä haluavat.

Rehevöityminen ja happikato ovat Pohjanpitäjänlahden keskeisiä ongelmia. Ammattikalastus on loppunut. Tästä voidaan päätellä kalakantojen edelleen huonontuneen samana aikana, kun "suojelua" on harjoitettu.

Mitään erityisiä toimenpiteitä ravinteiden poistoon liittyen ei omien satunnaisten havaintojeni perusteella näytä olleen tekeillä ainakaan viime vuosina. Ainakin poikkeuksellisen laajat kaislikot tarjoaisivat siihen mahdollisuuden.

Joitain suojelutoimia on tehty ja kemiallisten ympäristömyrkkyjen osalta on saavutettu menestystä. Liikaravinteiden osalta on kuitenkin syytä olettaa, että kokonaispäästöjen lisääntyminen ainakin joillain osa-alueilla on estänyt positiivisen kehityksen Pohjanpitäjänlahdessa huolimatta joidenkin valuma-alueella sijaisevien toimijoiden (viemärilaitokset, teollisuus) tekemistä merkittävistäkin suojelutoimista.

Tehokasta pyrkimystä palauttaa hyvä veden laatu kokonaisuutena ei ole ollut näkyvissä, vaikka aikaa on ollut runsaasti. 

Pohjanpitäjänlahti on ilmeisellä tarkoituksella pidetty jonkinlaisessa saattohoidossa pahan ravinneongelmansa kanssa.

Se, että kyseessä on erityisten suojeluohjelmien kohteena oleva vesistö, antaa vahvan syyn olettaa, että useimpien muiden lähialueella sijaitsevien tai paremminkin koko etelärannikon virtavesien (vrt. Mustionjoki ja Mustionjoen vaikutus Pohjanpitäjänlahteen) suojelu on onnistunut yhtä huonosti tai vieläkin huonommin. 

Tästä on todisteena myös Inkoon Kyrkfjärdenin lahden huono tila:
http://www.luvy.fi/easydata/customers/luvy/files/julkaisut/285_nettiversio_tillstandet_i_inga_kyrkfjarden_-_inkoon_kyrkfjardenin_lahden_tila_pienennos.pdf

Ravinnesaste ja kattavien suojelutoimien puute selittävät pitkään jatkuneen kotimaisen liikaravinnesaastutuksen yhteyden vähähappisiin merenpohjiin ja sinileväkukintoihin koko etelärannikon alueella.

Kaikki tulokset ja johtopäätökset vahvistavat oletukset poliittisen suojelun mahdollistamasta tietoisesta ja tahallisesta ympäristön pilaamisesta.

Jatkoselvitystarve

Ympäristön tietoinen pilaaminen viittaa vahvasti siihen, että poliittisia päätöksiä on tehty jäävinä perustuslaista ja ilmeisistä eturistiriidoista huolimatta (luonnon tila ja vedenomistajien etu vs. saastuttajien taloudelliset ja poliittiset edut).

On perusteltua syytä selvittää, miksei edes erityisen tärkeällä suojelualueella ole huomioitu luontoarvoja sekä kansalaisten että vedenomistajien oikeuksia riittävällä tavalla hyvän veden laadun varmistamiseksi.

Synnytettyjen ympäristövahinkojen koko sisältö ja taloudellinen arvo mukaan lukien negatiiviset vaikutukset kalakantoihin, niiden tuottavuuteen ja hyödyntämiseen on selvitettävä sekä Pohjanpitäjänlahdella että siitä etelään sijaitsevalla merialueella (päästöjen ulosvirtauksen ympäristövaikutus).

Samalla on syytä selvittää ympäristön pilaamisen taustalla olevat kansallisella tasolla tehdyt päätökset ja/tai niiden puute sekä niiden tekijät ja edunsaajat.

Median uskottavuuskriisi

Onko media nukahtanut?

Onko media unohtanut tehtävänsä?

Vapaan median tulisi olla puoleeton ja riippumaton tiedottaja ja kansan sivistäjä, ylimmän päätäntävallan vahtija, yhteiskunnan ilmiöiden kommentoija ja tutkija.

On hämmästyttävää, kuinka vähäinen median kiinnostus on Suomessa tietoisesti aiheutetetun Suomenlahden-Saaristomeren ympäristökatastrofin syiden ja seurausten analysointiin sekä vastuuhenkilöiden etsimiseen.

Suoraa yhteyttä ilmastonmuutokseen ja siihen liittyvää uhkaavaa noidankehää ei olla vielä kunnolla laajasti ymmärretty. Ei välitetä riittävästi siitä, että Suomi ottaa parhaillaan suurta riskiä meren tilan mahdollisesta nopeasta huononemisesta.

Media - pantteri vai papukaija?

Ympäristön ja myös meriympäristön huonosta tilasta uutisoidaan usein, mutta monien median edustajien tavaksi on tullut toistella valtaapitävien vastauksia ilman analyysiä, jatkokysymyksiä ja kritiikkiä.

Meriympäristön tilaan liittyvä uutisointi marginalisoituu usein pelkäksi sinileväongelmasta raportoinniksi, jossa ei huomioida ympäristökatastrofin laajamittaisia seurauksia ympäristölle luonnon monimuotoisuudelle, taloudelle ja ihmiselle.

Jääkö media jo toiseksi rutinoituneelle edunvalvonnalle?

Tarkoituksellinen vaikeneminen, poliittinen väistely ja vuosikymmenten aikana esitetyt toteuttamattomat aikomukset eivät näytä hälyttävän kovinkaan monia median edustajia.

Puolitotuudet, näennäistieto, katteettomat aikomukset, yksinkertaisten asioiden monimutkaistaminen ja suoranaiset valeet jäävät liian usein vaille vastalauseita ja systemaattista kritiittistä analyysiä.

Onko media mukana tekemässä merestä välinpitämättömän ja yleistävän ympäristöpolitiikan panttivankia?

Liikaravinnesaastuttajien ja heidän edunvalvontansa toiminnan tehokkaan tutkimisen sijasta mediassa on alettu toistaa enenevässä määrin kansalaisten kulutusvalintoja syyllistäviä mielipiteitä.

Osalta johtavista ympäristöpoliitikoista näyttää menevän sekaisin ilmasto- ja vesistöpäästöjen erilaiset mekanismit. Kaikkia mielipiteitä ei kannata toistaa ennen niiden tarkempaa analysointia.

Yksi kansalaisia syyllistävä ajatus liittyy lihan syönnin oikeutukseen. Mielipiteitä esitetään tyyliin "syökää vähemmän lihaa, niin meri pelastuu". Ei pelastu. Ei pelastu ainakaan vuosikymmeniin.

Itämeri ei ole päästöjen sekoituspytty, jonka yksilö kokee keskimääräisenä

Yksilö kokee oman lähiympäristönsä tilan

Ravinteilla liattujen jokien merkitys merelle on suunnilleen sama kuin savupiippujen merkitys ilmastolle.

Moni elää jokisuistojen läheisyydessä, mutta harva savupiipun päässä. Kaikkia kuitenkin varmasti kiinnostaa ensisijaisesti se mitä muualta kulkeutuu omaan lähiympäristöön ja toissijaisesti myös se, mitä oman ympäristön päästöhaitoista siirtyy yhteiseksi ongelmaksi.

Lihan syönti on arvovalinta. Lihan syönnillä on tällä hetkellä suoria ja merkittäviä negatiivisia ympäristövaikutuksia sekä vesiin että ilmastoon. Tämä arvovalinta ei kuitenkaan voi mitenkään vapauttaa lihan tai eläinrehun tuottajaa vastuusta suojella tehokkaasti ympäristöä tai siirtää vastuuta ympäristöpäästöistä yksittäiselle kuluttajalle.

Yksittäiset kansalaiset eivät voi mitenkään kontrolloida eri toimijoiden tai tuottajien vientitoimintaa ja sen seurauksena syntyviä päästöjä, vaikka lopettaisivat lihansyönnin tai tekisivät mitä tahansa muita henkilötason valintoja. Yksittäinen kansalainen ei voi myöskään kontrolloida muiden kansalaisten tekemiä arvovalintoja, vaikka toimisi itse kuinka esimerkillisesti.

Yksittäiset kansalaiset eivät myöskään voi kontrolloida mitä toimijoita tai tuotantoa on ja päästöjä syntyy omassa lähiympäristössä sijaitsevan joen tai muun vesistön varrella.

Olisi hienoa, jos kaikki median edustajat ymmärtäisivät, että vesistöpäästöjen vähentämiseen pitää tarttua siellä missä ne syntyvät. On asetettava päästörajat ja käytettävä tehokaita keinoja.
Periaate on aivan sama kuin ilmastopäästöjen rajoittamisessa.

Meriympäristön huono kunto ja paikalliset ongelmat eivät ratkea ilman päästöjen merkittävää rajoittamista ja kunnostustoimia. Pelkkä päästövähennys ei enää riitä.

Puolustaako media yksilöä, kun perustuslakia ei noudateta?

Median vaietessa, keskittyessä epäolennaisuuksiin tai hyväksyessä löysät selitykset liian usein ja liian helpolla, ympäristö ja liikaravinnesaasteista pahiten kärsivät kansalaiset jäävät vaille puolustajaa.

Pilatusta ympäristöstään kärsivä yksilö on todella yksin vastassaan rutinoituneet poliitikot ja miljoonabudjeteilla toimivat organisaatiot, joiden toimintaa tukevat juristit ja mediakonsultit. Jättääkö myös vapaa media pulassa olevan kansalaisen täysin yksin?

Onko niin, että ympäristön tilaan, ilmastonmuutoksen kiihdyttämiseen ja miljoonien ihmisten elämään suoraan tai välillisesti vaikuttava ongelma unohdetaan pikkuongelmien marginaaliin ja siihen aletaan suhtautua kuin johonkin pakollisesti hyväksyttävään kiusaan?

Liikaravinnesaastuttajien etuja suojelevat poliitikot ja muut liikaravinnesaastuttajien edunvalvojat ovat kehittäneet useiden vuosikymmenten aikana tarkoitushakuisen tavan puhua ympäristökatastrofista pyrkien puhumaan yleisellä tasolla ja monimutkaistamaan yksinkertaisia asioita, voidakseen välttää omaa vastuutaan siitä mistä ovat todellisessa vastuussa.

Koska ympäristökatastrofin syyt ja seuraukset ovat olleet pitkään tiedossa, on ilmeistä, että poliittinen päätöksenteko ja sitä perusteleva puhetapa on ollut keskeisenä tekijänä sen synnyttämisessä. Sotku on aiheutettu savuverhon suojissa.

Voidaan kysyä, onko median kiinnostus ollut riittävä kansalaisten ja ympäristön puolustamisessa? Onko ikävien asioiden vain annettu tapahtua, vaikka parempia vaihtoehtoja on ollut?

Kuinka on esimerkiksi mahdollista, että Suomessa noudatetaan edelleen osin vesilakia vuodelta 1961 ja jokivesiä liataan käsittelemättömillä ihmisulosteilla samaan tapaan kuin kehitysmaissa?

Kansalaiset eivät halua likaisia vesiä eikä likaista merta. Sen ovat monet kyselyt osoittaneet.

Jos perustuslaki kieltää ympäristön pilaamisen, eikö laajan ympäristökatastrofin pitäisi herättää median edustajat selvittämään vastuullisten päättäjien teot ja tekemättä jättämiset?

Kiinnostaako ympäristökatastrofi tutkivaa journalismia?

Poliittinen puhetapa antaa hyvät lähtökohdat tutkivalle journalismille, joka on toiminut muilta osin  Suomessa erittäin hyvin. Vuosikymmenten aikana tehty ympäristörikos ei ole voinut syntyä jälkiä jättämättä.

Itämeren suojeluun liittyviä poliitikkojen ja muiden päättäjien haastatteluja löytynee eri lehtien ja televisiokanavien arkistoista jo tuhansittain halukkaiden tutkijoiden analysoitaviksi.

Median edustajat voivat halutessaan helposti palauttaa uskottavuutensa tutkimalla päättäjien ja liikaravinnesaastepäästäjien edunvalvojien sanomisia ja tekoja sekä tehtyjä päätöksiä ja niiden aikataulua viime vuosikymmenten aikana.

Kansalaisille olisi varsin valaisevaa ymmärtää eri ministerien, kansanedustajien ja puolueiden edustajien sanomiset ja teot asiassa.

Alkaisiko olla aika saattaa vastuuhenkilöt todelliseen vastuuseen - vähintään julkisuudessa?

Mitä SINÄ, hyvä lukijani, voit tehdä?

1) Voit lähettää linkin blogiini tuntemallesi median edustajalle ja pyytää hänen näkemystään mielipiteisiini

2) Voit haastaa median edustajan yllä esittämilläni kysymyksillä

3) Voit kertoa, että median uskottavuus on helppo palauttaa, mutta se on tehtävä nyt heti. Vaalit lähestyvät.

Toivottavasti median edustajat tarttuvat asiaan.

Puhtaan meren arvo on unohtumassa. Nuoret eivät ole koskaan nähneet puhdasta suomalaista merivettä. 

Jos olet nuori: Kuvittele millainen on puhdas meri ja toimi, että saat vielä nähdä sen.

Jos olet vanha: Toimi ennen kuin itse unohdat. Toimi nyt.

Lähivedet puhdistuvat nopeasti, jos todellisiin toimenpiteisiin lopultakin ryhdytään.

Suomen luonto pilaantui, kuka on poliittisessa vastuussa?

Suomen luonnossa on monia pahoja ongelmia 

Luonto köyhtyy, etelärannikon vedet on pilattu

Ihmisen toiminta on aiheuttanut sen, että Suomen luonnosta on tullut lyhyen ajan kuluessa moniongelmainen.
Tässä blogissa käsitellään paljon Suomenlahden-Saaristomeren ympäristökatastrofin monia ongelmia ja niiden syitä.
Koko Suomen luontoa vaivaa luonnon monimuotoisuuden heikentyminen, mikä merkitsee monien lajien uhanalaistumista.

Suomi ei ole päässyt moniin sitä koskeviin ympäristötavoitteisiin, kuten monimuotoisuuden heikentymisen pysäyttämiseen ja HELCOM-tavoitteeksi asetettuun merkittävästi parannettuun veden laatuun rannikovesissämme.

Näitä asioita on jo osin käsitelty aiemmissa blogikirjoituksissani.

Ylen kysely: Hallitus saa surkean “päättötodistuksen” luonnon huippututkijoilta – “Metsien hakkuu rajattava lajiston kannalta kestäväksi"

Ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen antoi itse hallitukselle hyvän päättöarvosanan luonnon lajikirjon suojelusta.

Luonnon monimuotoisuus

8.3.2019 klo 12:00päivitetty 11.3.2019 klo 10:58

Kuka vastaa luonnon pilaantumisesta?
Kun asiat menevät vialle, on ensimmäiseksi syytä etsiä virheitä päätöksenteossa ja päätettyjen toimenpiteiden valvonnassa. 

Syntyy myös muita kysymyksiä:

• Onko asetettuihin tavoitteisiin ollut todellista tarkoitustakaan päästä, kun useita tavoitteita on saavuttamatta?
• Onko tarvittavia päätöksiä ja toimenpiteitä jätetty poliittisista syistä tekemättä?

Avainministerit ja heidän puolueensa vuodesta 1971

Seuraavaan taulukkoon on kerätty yhteenveto (lähde Wikipedia) pääministereistä, maa- ja metsätalousministereistä sekä ympäristöministereistä vuodesta 1971 alkaen. Ympäristöministeriö perustettin vasta 1983, joten sitä edeltäviä tietoja ei ole.

Taulukossa on pientä epätarkkuutta, koska hallitukset eivät ole vaihtuneet tasavuosin. Taulukossa on pyritty esittämään ne henkilöt ja puolueet, jotka ovat olleet enimäkseen vallassa kunakin vuonna.
(Pyydän huomauttamaan mahdollisista virheistä kirjoittajalle.)

Vain yksi puolue on saanut kaikki kolme ministeritehtävää samanaikaisesti itselleen. Nämä jaksot ja henkilöt on korostettu tekstin lihavoinnilla.

Vuosi		Hallitus			Maa- ja metsätalous			Ympäristö
		Pääministeri			Ministeri	Puolue		Ministeri	Puolue
1971		Teuvo Aura	virkamiesh.		Samuli Suomela	amm
1972		Pertti Paasio	SDP		Leo Happonen	SDP
1973		Kalevi Sorsa	SDP		Erkki Haukipuro	Keskusta
1974		Kalevi Sorsa	SDP		Heimo Linna	Keskusta
1975		Liinamaa	virkamiesh.		Veikko Ihamuotila	amm
1976		Martti Miettunen	Keskusta		Heimo Linna	Keskusta
1977		Kalevi Sorsa	SDP		Johannes Virolainen	Keskusta
1978		Kalevi Sorsa	SDP		Johannes Virolainen	Keskusta
1979		Mauno Koivisto	SDP		Taisto Tähkämaa	Keskusta
1980		Mauno Koivisto	SDP		Taisto Tähkämaa	Keskusta
1981		Mauno Koivisto	SDP		Taisto Tähkämaa	Keskusta
1982		Kalevi Sorsa	SDP		Taisto Tähkämaa	Keskusta
1983		Kalevi Sorsa	SDP		Toivo Yläjärvi	Keskusta
1984		Kalevi Sorsa	SDP		Toivo Yläjärvi	Keskusta		Matti Ahde	SDP
1985		Kalevi Sorsa	SDP		Toivo Yläjärvi	Keskusta		Matti Ahde	SDP
1986		Kalevi Sorsa	SDP		Toivo Yläjärvi	Keskusta		Matti Ahde	SDP
1987		Harri Holkeri	Kokoomus		Toivo T. Pohjala	Keskusta		Kaj Bärlund	SDP
1988		Harri Holkeri	Kokoomus		Toivo T. Pohjala	Keskusta		Kaj Bärlund	SDP
1989		Harri Holkeri	Kokoomus		Toivo T. Pohjala	Keskusta		Kaj Bärlund	SDP
1990		Harri Holkeri	Kokoomus		Toivo T. Pohjala	Keskusta		Kaj Bärlund	SDP
1991		Esko Aho	Keskusta		Martti Pura	Keskusta		Sirpa Pietikäinen	Kokoomus
1992		Esko Aho	Keskusta		Martti Pura	Keskusta		Sirpa Pietikäinen	Kokoomus
1993		Esko Aho	Keskusta		Martti Pura	Keskusta		Sirpa Pietikäinen	Kokoomus
1994		Esko Aho	Keskusta		Mikko Pesälä	Keskusta		Sirpa Pietikäinen	Kokoomus
1995		Paavo Lipponen	SDP		Kalevi Hemilä	amm		Pekka Haavisto	Vihreät
1996		Paavo Lipponen	SDP		Kalevi Hemilä	amm		Pekka Haavisto	Vihreät
1997		Paavo Lipponen	SDP		Kalevi Hemilä	amm		Pekka Haavisto	Vihreät
1998		Paavo Lipponen	SDP		Kalevi Hemilä	amm		Pekka Haavisto	Vihreät
1999		Paavo Lipponen	SDP		Kalevi Hemilä	amm		Satu Hassi	Vihreät
2000		Paavo Lipponen	SDP		Kalevi Hemilä	amm		Satu Hassi	Vihreät
2001		Paavo Lipponen	SDP		Kalevi Hemilä	amm		Satu Hassi	Vihreät
2002		Paavo Lipponen	SDP		Raimo Tammilehto / Jari Koskinen	amm/Kok		Jouni Backman	SDP
2003		Jäätteenmäki / Vanhanen	Keskusta		Jari Koskinen / Juha Korkeaoja	Kok / Kes		Jan-Erik Enestam	RKP
2004		Matti Vanhanen	Keskusta		Juha Korkeaoja	Keskusta		Jan-Erik Enestam	RKP
2005		Matti Vanhanen	Keskusta		Juha Korkeaoja	Keskusta		Jan-Erik Enestam	RKP
2006		Matti Vanhanen	Keskusta		Juha Korkeaoja	Keskusta		Jan-Erik Enestam	RKP
2007		Matti Vanhanen	Keskusta		Sirkka-Liisa Anttila	Keskusta		Paula Lehtomäki	Keskusta
2008		Matti Vanhanen	Keskusta		Sirkka-Liisa Anttila	Keskusta		Kimmo Tiilikainen	Keskusta
2009		Matti Vanhanen	Keskusta		Sirkka-Liisa Anttila	Keskusta		Paula Lehtomäki	Keskusta
2010		Matti Vanhanen	Keskusta		Sirkka-Liisa Anttila	Keskusta		Paula Lehtomäki	Keskusta
2011		Mari Kiviniemi	Keskusta		Sirkka-Liisa Anttila	Keskusta		Paula Lehtomäki	Keskusta
2012		Jyrki Katainen	Kokoomus		Jari Koskinen	Kokoomus		Ville NiinIstö	Vihreät
2013		Jyrki Katainen	Kokoomus		Jari Koskinen	Kokoomus		Ville NiinIstö	Vihreät
2014		Jyrki Katainen	Kokoomus		Jari Koskinen	Kokoomus		Ville NiinIstö	Vihreät
2015		Alexander Stubb / Juha Sipilä	Kok /Kes		Petteri Orpo / Kimmo Tiilikainen	Kok / Kes		Kimmo Tiilikainen	Keskusta
2016		Juha Sipilä	Keskusta		Kimmo Tiilikainen	Keskusta		Kimmo Tiilikainen	Keskusta
2017		Juha Sipilä	Keskusta		Jari Leppä	Keskusta		Kimmo Tiilikainen	Keskusta
2018		Juha Sipilä	Keskusta		Jari Leppä	Keskusta		Kimmo Tiilikainen	Keskusta
2019		Juha Sipilä	Keskusta		Jari Leppä	Keskusta		Kimmo Tiilikainen	Keskusta

Talouspoliittiset kytkökset, ympäristövaikutukset  ja taulukon analysointi

Pyydän lukijaa miettimään minkä puolueen äänestäjiä mahdollisesti eniten hyödyttää, että vesien liikaravinnesaastuttamiseen ei puututa ja/tai metsien laajoihin avohakkuisiin ei puututa.

Kumpaankaanhan ei ole viime vuosina/vuosikymmeninä tehokkaasti puututtu, mikä on keskeinen syy vesien likaantumiseen ja yleiseen luonnon köyhtymiseen.

Löytyykö ministereitä tai puolueita, joihin pitää suhtautua suurin varauksin jo aiheutetut ympäristötuhot huomioiden? 

Siinäpä se. Kysymysten kysymys. Haluatko vaarantaa oman, sukusi ja ihmiskunnan tulevaisuuden hyödyntämällä luontoa mahdollisimman tehokkaasti seurauksista välittämättä?

Kuka on tällä hetkellä kaikista vähiten uskottava henkilö aiheutetut tuhot ja saavuttamattomat tavoitteet huomioiden?

Voitko luottaa, että henkilöt, joiden politiikka ja/tai tarkoituksellinen passiivisuus on jo johtanut laajoihin ympäristötuhoihin Suomessa, voivat toimia uskottavasti, kun globaaliin ilmastonmuutokseen liittyviä suuria ongelmia pyritään ratkomaan lähitulevaisuudessa? Onko heidän puheisiinsa syytä uskoa? Voiko paikallinen pilaaja olla pelastamassa maailmaa?

Haluatko pyrkiä kestävään kehitykseen, jossa talous ja luontoarvot huomioidaan tasapainoisesti?

Haluatko, että ympäristölle aiheutetut laajat tuhot korjataan laaja-alaisesti ja kunnolla, vai riittävätkö vaalien alle kyhätyt marginaaliset ja/tai näennäiset toimenpiteet vakuuttamaan Sinut?

Vaalien alla Potemkinin kulissit otetaan esiin höynäyttämään hyväuskoisia 

Sen verran voin omalta puoleltani auttaa lukijaa kysymysten vastaamisessa, että esimerkiksi vesiluonnon parantamiseen viimeaikoina budjetoidut miljoonat eivät vakuuta siitä, että vuosikymmenten aikana aiheutetuissa miljardien arvoisissa tuhoissa saataisiin paljoa näkyvää parannusta aikaan. 

Rakenteelliset uudistukset päästöjen vähentämiseksi ja vahinkojen korjaamiseksi alueellisesti kattavasti puuttuvat edelleen. Vuosikymmenien odotus jatkuu etelärannikolla.

Muistathan, että elävä luonto on myös turvallisuusstrateginen voimavara

Luonnon pilaaminen on epäisänmaallista. Ellei ympäristöstä pidetä huolta puolustusvoimiemme joukoilta häviää suoja ja ruokahuolto vaikeutuu.

Sissi ei pysty piiloutumaan avohakkuuaukiolle. Panssarintorjujat eivät voi tehdä väijytystä avomaastossa. Pilatuista vesistä ja metsistä ei saa kalaa ja riistaa.

Kaikkien poliitikkojen motiiveista ei saa selkoa!

Luontoa on tuhottu laajasti ja ilmeisen tietoisesti. Pitäisikö joidenkin ministerien päätöksiä, toimintaa ja/tai passiivisuutta luontotuhojen estämisessä tutkia tarkemmin?

Palaan tähän kysymykseen uusissa kirjoituksissani uusien julkisiin dokumenteihin perustuvien todisteiden myötä. 

Viimeisintä "tietoa" politiikan huipulta

Olisiko ministeri Tiilikaisen kannattanut kertoa rohkeuden puutteestaan ennen kuin ryhtyi pitkäaikaiseksi ministeriksi?

Kansalaisille jää epäselväksi mikä on se äänen määrä, joka riittää ympäristötuhojen lopettamiseen ja kattavien korjaustoimien aloittamiseen (vrt. kuvassa olevan Twiitin teksti yllä). Millä äänen määrällä yksittäinen kansalainen tulee kuulluksi, kun hänen oma ympäristönsä pilataan ilman että kukaan puuttuu asiaa?

Kuten olen jo aiemminkin todennut, PL20§ velvoittaa kansalaisten kuulemiseen. Mitään selkeää lain velvoittamaa "kuuntelemiskanavaa" ei ole järjestetty. Kansalaisia ei ole kuultu eikä heidän murheistaan ole välitetty. On käytetty poliittisesti vahvemman ylivaltaa välittämättä luontoarvoista tai kansalaisten oikeuksista.

Onko vastuuministerien tahto, että synkän tulevaisuuden uhatessa lapset huutavat pelkoaan kadulla, kun heidän pitäisi olla opiskelemassa, sivistymässä ja oppimassa parempaan tulevaisuuteen johtavia keinoja koulussa? 

50 vuotta kovaa ääntä Itämeren ja rannikkovesiemme puolesta ei ole auttanut. Etelärannikon jokien ravinnepäästöt ovat entisellään. Kansainväliset sopimukset luonnon monimuotoisuuden suojelemiseksi eivät ole auttaneet merellä eikä maalla. HELCOMin tavoitteisiin vesien laadun parantamiseksi ei ole päästy. Kattavia kunnostustoimia ei näy. Auttaako mikään, jos poliittinen tahto puuttuu ja totuus peitetään liukkaan kaksinaismoralismin alle?

Unohdetaanko nyt siis kaikki perustuslain velvoitteet? Olemmeko siirtymässä demokratiasta huutoyhteiskuntamalliin, jossa välittämistä teeskentelevät vastuuministerit varustautuvat hymyssä suin tehokkaammilla kuulosuojaimilla?

Onko tulevaisuuden politiikkaa se, että ministerit tekevät (edelleen) töitä vain omien kannattajiensa lyhytaikaisten taloudellisten etujen puolesta ja muut ulvovat kadulla pilatun ympäristönsä ja tulevaisuudentuskansa takia? 

Perustuslaki sanoo painavan sanansa tästäkin asiasta. Ikävä kyllä sekin on ollut vain sanahelinää ympäristön pilaajille.

Älä murehdi - ala toimia!

Lue ihmeessä muutkin julkaisemani kirjoitukset tästä blogista, avaa silmäsi ja ala toimia. Jaa vähintään tämän blogin linkkiä kaikille kontakteillesi. Mieti kuinka voisit itse lisätä ongelman medianäkyvyyttä. Minä olen yksin ja tarvitsen apuasi paremman tulevaisuuden puolustamisessa.

On suuren muutoksen aika.