Rannikkovesiemme saastuminen ei ole vahinko, vaan pitkän tietoisen toiminnan tulosJohdanto
Suomi on jokiensa ainoa likaaja. Rehevöityneet joet päästävät vetensä rannikon sisälahtiin, jotka ovat Itämeren rehevöityneimpiä alueita.
Rannikkovesiemme huono tila perustuu vuosikymmenien liikaravinne- ja maa-ainespäästöihin, joista suuri osa on kertynyt matalan saariston syvänteisiin. Saariston syvänteisiin päätyneet ravinteet palaavat takaisin pintavesiin kuolleiden pohjien happikadon ja massiivisten särkikalaparvien ravinnon hankinnan takia. Näin haitalliset ravinteet pysyvät pitkään vesien laatua pilaavana ongelmana, ellei niitä poisteta vedestä esimerkiksi hoitokalastuksella. Ravinnepäästöt kasvattavat haitallista ja tarpeetonta levä- ja kaislamassaa, jonka mätäneminen tuottaa haitallisia kasvihuonekaasuja: hiilidioksidia ja metaania. Kaikista pahimman luonnossa syntyvän kasvihuonekaasun - dityppioksidin, eli ilokaasun - määristä ei ole tietoa eikä sitä juuri puhuta. Poliittinen vaikeneminen on toki muutenkin osa ympäristöongelman saattohoitoa. Ravinnepäästöillä vesiin siis käytännössä viljellään ilmastonmuutoksen kiihdyttämistä. Vesiin päästettävät keinoravinteet perustuvat fossiilisia polttoaineita hyödyntäviin prosesseihin. Kivihiili maakaasu ja sähkö ovat ko. ravinteiden raaka-aineita. Jokien ravinnepäästöt eivät ole vähentyneet (kts. aiempi blogitekstini "Mikä ihmeen ympäristökatastrofi"). Jokainen uusi tulva ja vesisade pahentaa tilannetta. Vedet pilaantuvat, ilmastonmuutos kiihtyy. Koko etelärannikon vesiluonto on systemaattisesti pilattu
Suomen vesistä hyvää heikommassa tilassa on 35 % jokipituudesta, 15 % järvipinta-alasta ja 75 % rannikkovesien kokonaispinta-alasta. Pääosa hyvää heikommassa tilassa olevista joki- ja järvivesistä sijaitsee rannikolla ja erityisesti etelärannikolla.
SYKEn vesikartta (www.ymparisto.fi/pintavesientila) kertoo rannikkovesiemme synkeän tilan (kuva). Kaikki etelärannikon joet ovat pitkälti ihmistoiminnan pilaamia.
Kartta ei kerro sitä ikävää tosiasiaa, että kaikkien jokien aikaisemmin runsaat meritaimenkannat on tuhottu samalla, kun joet on kaivettu ravinnerikkaiden vesien poistokanaviksi.
Meritaimen on erinomainen alueellisen veden laadun yleismittari. Se, että meritaimen on julistettu lajina äärimmäisen uhanalaiseksi Suomessa ja että luonnonkudusta syntyneet rasvaeväkalat on täysin rauhoitettu, kertoo laajasta luonnon pilaamisesta, jota monet purokunnostukseen ryhtyneet yksityiset kansalaiset eivät pysty yksin ilman yhteiskunnan järjestelmällistä tukea kunnolla korjaamaan.
 | ||||||
SYKEn vesikartta: vesien ekologinen tila. Rehevöitynyt joki rehevöittää jokisuiston. Rehevöitynyt jokisuisto rehevöittää saariston. Rehevöitynyt saaristo rehevöittää meren
Kuvassa punainen=“huono”, ruskea-oranssi=“välttävä”, keltainen=“tyydyttävä”, vihreä=“hyvä”, sininen=“erinomainen”.
Rannikon huonoin veden laatu on todella huonoaSuomen päästöistä ja saastumisen syistä kertoo se, että rannikon huonoin veden laatu on siellä, missä on vähiten teollisuutta ja asutusta.
Seuraavassa kuvassa näkyvä osasuurennos SYKEn vesikartasta kertoo hyvin, että "Itämeri-keskustelu" on usein saastuttajien edunvalvojien kikkailua, jossa tarkoituksella pyritään peittelemään alueelliset ongelmat ja rannikkovesiemme huono sekoittuminen.
Onko joku joskus kuullut suomalaisen politikon puhuvan siitä, että veden laadun parantamiseen pitää ensisijaisesti puuttua rannikolla siellä missä sen laatu on huonoin?
Onko joku joskus kuullut suomalaisen poliitikon puhuvan eteläisten jokisuistojemme suojelusta?
Saastuttajille ja heidän suojelijoilleen on tärkeää yrittää puhua mahdollisimman isoista alueista ja kokonaispäästöistä, jotta Suomen omien päästöjen merkitys saataisiin häivytettyä mahdollisimman tehokkaasti muiden päästöjen joukkoon; saastuttajille "dilution is the solution".
Kuva kertoo karua tarinaa. Minkään ulkomaisen päästölähteen vaikutus ei voi yltää meren sisälahtiin saakka. Vesi ei valu ylämäkeen eivätkä Suomen jokien päästöt katoa mihinkään. Ne kerrostuvat aluevesiemme merenpohjille.
Kuten aiemmasta blogitekstistäni "Mikä ihmeen katastrofi? No TÄMÄ!" selvisi, ravinnepäästöt jatkuvat entisellään ja ovat osin jopa kasvaneet. Edes hoitokalastajiakaan ei jokisuistoissa näy.
Suomi on itse tietoisesti ja tarkoituksella pilannut parhaat kalavetensä. Se ei kuitenkaan ole ollut yhteinen demokraattinen päätös, vaan kylmää luontoarvot ja yksilön oikeudet jyrännyttä valtapolitiikkaa. Minkäänlaista rannikon asukkaiden ja saaristolaisten vähemmistösuojaa ei ole myöskään huomioitu.
Miten muun maailman rannikkovesillä menee?
Maailman rannikkovesillä menee erittäin huonosti (kuva). Ihmisen toiminnan aiheuttama ravinnesaaste myrkyttää vesiä ja aikaansaa hapettomia merenpohjia. Kemikaaleja päästetään vesiin. Muoviroska leviää. Globaali ruokakatastrofi etenee käsikädessä ravinteiden tuhlaamisen ja ilmastonmuutoksen kanssa.
Laajalle levinnyt ryöstökalastus pahentaa tilannetta.
Kuolleilta pohjilta nousee kasvihuonekaasuja, jotka ovat 300 kertaa hiilidioksidia vaarallisempia ilmastonmuutoksen aiheuttajia (dityppioksidi eli ilokaasu).
Dityppioksidin pitoisuus ilmakehässä on jatkuvassa kasvussa samoin kuin metaanipitoisuus ja hiilidioksidipitoisuus. Dityppioksidia syntyy myös mm. rehevöitymisongelman taustalla olevien keinoravinteiden hajoamisen tuloksena viljelymaissa.
Suomalaiset poliitikot vaikenevat ongelman laajuudesta
Kestävä ruokahuolto on maanpuolustuksen ohella tärkein kansakunnan tulevaisuuden takaaja. Nykyisellä laajaan ympäristön pilaantumiseen ja uusiutuvien resurssien tuhoamiseen johtavalla linjalla emme voi jatkaa.
Poliitikoilta on täysin vastuutonta olla kertomatta kansalaisille, että kestävä ruoantuotanto, johon on pakko liittää tehokas vesien suojelu, on kaikista tärkein ilmastonmuutokseen liittyvä kysymys ja keskustelunaihe, joka vaatii hyvää suunnittelua ja pikaisia toimenpiteitä.
Seuraavassa blogitekstissäni kerrotaan lisää vesien saastuttamisesta ja tarkoituksellisesta poliittisesta vaikenemisesta, jolla suojellaan saastuttamiseen liittyviä taloudellisia etuja.
Ystävällisin terveisin
Merikirjeenvaihtaja
PS:
Pidätkö blogistani vai oletko eri mieltä?
Missä blogi menee?
Olen nyt kirjoittanut blogiani ja twiitannut ahkerasti runsaan kuukauden ajan. Olen saanut paljon tukea erityisesti meren ja jokiluonnon ystäviltä ja saanut seuraajia Twitterissä. Valitettavasti Twitter ei ole vaalihuoneisto ja ns. suuri yleisö ei ole vieläkään kunnolla herännyt lähivesiemme ongelmien juurisyihin ja saastumisen pelottavan laajoihin seurauksiin.
Toistaiseksi kukaan ei ole yrittänytkään kiistää ainuttakaan väittämääni.
Olen toistanut Twitterissä kysymystä "Miksi Etelä-Suomen jokien ravinnepäästöjä ei ole vähennetty, vaikka asiasta on puhuttu jo 50 vuotta?" saamatta yhtään selkeää vastausta miltään puolueelta tai ministeriltä.
Ympäristön pilaantumisesta vastuussa olevat avainministerit vaikenevat täysin.
Kysy itseltäsi haluatko vaikuttaa omilla toimillasi ympäristökatastrofista vastuussa olevien henkilöiden menestykseen vaaleissa keväällä 2019.
|
 |
| Longinojan kunnostuksen talkooväkeä. He tekivät oikein ja ovat nyt hienona esimerkkinä muille. Longinoja on kuitenkin vain yksi Etelä-Suomen sadoista tai tuhansista pienvesistä. Joet ja meri onkin laitettava kuntoon periaatteella "oja ojalta, koski koskelta, jokisuisto jokisuistolta". Se ei onnistu ilman vahvaa positiivista yhteiskunnallista otetta ja oikeanlaista politiikkaa. Mitä SINÄ haluat? |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti